Menetyksiä ja uusia tulokkaita

 On ollut vähän epäonnea, niinkuin minulla on tapana...

Sukkanauhakäärmeistäni Larimar löytyi eräänä keväisenä päivänä yllättäen kuolleena terraariosta. Sen puoliso Zircon voi edelleen hyvin. Larin kuolinsyystä ei ole tietoa.

Myöhemmin menetimme yllättäen leoskityttö Tuulin, joka myöskin löytyi vain yllättäen kuolleena, tuntemattomasta syystä. Vain joitain viikkoja myöhemmin tulehdusten kanssa taistellut Pyry luovutti taistelunsa ja lähti Tuulin seuraksi paremmille jauhomatomaille.

Hetken jo mietin, että myynkö Thoria lukuun ottamatta loputkin matelijat pois, mutta keräsin itseni ja päätin, että ei kai se sitten auta muu, kuin nousta täältä suosta. Mullehan ei siis jäänyt muita ns. jalostuskelpoisia leoskeja kuin Viima. Niinpä meille muutti Ruotsista viimekesäiset siskokset, jotka saivat nimet Helle, Pilvi ja Routa. Pari vauvaikäistä poikaa on myös tulossa, ja ehkä joku tyttökin vielä lisäksi kasvamaan.

Helle

Super snow patternless lisämausteilla -projekti kutistui aikalailla pelkäksi super snow -projektiksi. Kun nyt saisi ensin edes eläviä poikasia aikaiseksi, niin katsellaan sitten... Koska mullahan ei nyt tosiaan ole yhtä ainoaa jalostuskelpoista gekkoa, jolla edes yksinkertaisena tuo patternless -geeni olisi. Ja Helle ei ole edes mack snow, joten se on vähän sellainen bonuslisko.

Pilvi

Sukkiksistakin jäljellä on tosiaan enää Zircon-tyttö, ja nyt aika heikosti saa ulkomailta uusia ja Suomessa näitä ei juuri ole. Ja ehdottomasti haluaisin pienet porukat näitä, tyttöjä ja poikia erikseen. Ja Thorille en ole koronan aikana edes yrittänyt löytää puolisoa, ehtii varmaan kuolla ihan vanhuuteen ennen kuin sellaista löydän. Hammin messuja jo kovasti kaipailen, vaikka itse en paikanpäällä ole käynyt koskaan. Useampia eläimiä mulle on kuitenkin sitä kautta tullut.

Routa

Poikasia ei siis ole tulossa hetkeen. Vieläkään.

Kaikki kolme kotona

Matelijamäärä kääntyi Ruotsintuliaisten myötä yhdeksään.

Jospa se kymmenes olis sitten oma kasvatti? Leopardigekko.

Leopardigekot 5
Sinikieliskinkit 1
Sukkanauhakäärmeet 3

Bonuksena: koirat 3

Eli taloudessa elukoita 12kpl, plus ruokaötökät, tietysti. Niitä ei lasketa.

Larimar

Joitain vuosia sitten yhden sinikieliskinkin ja yhden koiran omistajana, en osannut todellakaan kuvitella, että muutamassa vuodessa tilanne "lähtisi ihan lapasesta" vaikka se kohdallani ihan normaalia onkin - mm. lankaa ja kankaita ja koiratarvikkeita todellakin on yli omien tarpeiden ja muutakin roinaa löytyy ihan kiitettävästi. Tämä on siis ongelma, jonka kanssa käyn taistelua.

Sen sijaan elävät eläimet eivät ole sellainen asia, joiden määrän kanssa (toistaiseksi) joutuisin miettimään, että onko niitä liikaa. Mulla on kaksi maskottieläintä, joita ei tulla lisäännyttämään (leoskit Sumu ja Juku), mutta ne eivät silti ole ylimääräisiä. Tulevaisuudessa (toivottavasti) syntyvistä poikasista valtaosa tulee menemään myyntiin, toki jotain on pakko pitää itselläkin kasvatushommien jatkosuunnitelmia varten.

Yllä vasemmalla Zircon kiipeilemässä,

oikealla itse tehty magneettikiinnitteinen taso (Larin käytössä)

Tällä hetkellä mulla on kuitenkin vähän sellainen "kaikkialla on elukoita" -tilanne, kun Juku-leoski ja pikkunuudelit majailevat kaikki omissa muovibokseissaan, vielä toistaiseksi. Jukulle on terra rakenteilla ja sukkisten osalta odotan, että ne kasvavat hieman, ennen kuin uskallan laittaa niitä tuonne niille varattuun isompaan terraarioon. Siitä on tulossa bioaktiivinen, noin niinkun by the way. Isolla vesialueella, johon tulee suodatin. Myöhemmin tarvitsen tosin toisen samanlaisen, jotta saan pojat ja tytöt erilleen, etteivät lisäänny ihan miten sattuu.

Uudet tulokkaat, sukkanauhakäärmeet Zircon (tyttö) ja Larimar aka. Lari (poika) ovat jo syöneet täällä uudessa kodissaan, joten niiden kanssa on lähtenyt homma oikein mukavasti käyntiin. Lari on ISO, kuulemma jo syntyessään ollut. Pojat tosin useimmiten jäävät käärmeissä tyttöjä pienemmiksi, mutta ainakin tällä hetkellä se on selvästi molempia tyttöjä jonkun verran suurempi. Tytöt ovat keskenään melko saman kokoisia.

Alemmissa kuvissa vasemmalla molemmat uudet tyypit kuljetusboksissaan

ja oikealla Zircon kurkistelee piilostaan.

Toivon löytäväni ensi vuonna vielä ainakin yhden sukkiksen lisää. Scoria tarvitsee oman poikaystävän, mieluiten melanistisen eli mustan tai ainakin sitä geeniä kantavan. Ne mustat on ihan törkeen hienoja, joten toivon, että voisin sellaisia joskus tuottaa tähän maailmaan lisääkin. Toki voisin ihan mieluusti kotiuttaa myös muutaman tytön lisää, joko mustaan tai siniseen "projektiin", mutta pääpointtina olisi löytää Scorialle tuleva puoliso. Voin toki myös yhdistää sen Lariin, mutta lopputuloksena on todennäköisesti ihan vaan perus ruskeansävyisiä käärmeitä, ei mitään spesiaalia. Ei sillä, että niissäkään mitään vikaa olisi, mutta kivempi olisi aina saada yhdistettyä sellaisia eläimiä, joiden jälkeläisissä olisi jotain erityistä. Jotain, joka veisi hommaa eteenpäin.

Sukkisten kasvatus on kuitenkin ajankohtaista aikaisintaan joskus 2022, tyttöjen ollessa lähemmäs kolmevuotiaita. Sitä nuorempana ei suositella lisäännyttämistä. Onneksi poikien koolla ei ole niin suurta merkitystä - kunhan eivät päädy tyttöjen lounaaksi.

"Ostoslistalla" on myös Thorille puoliso, yhä edelleen. Kyllä mä sellaisen vielä joskus löydän. Saatoin tosin jo löytää kasvattajan, jolta voisin ostaa muutaman poikasen kasvamaan, kunhan sellaisia taas ensi vuonna syntyy. Ja joo, varmuuden vuoksi muutaman, että edes joku niistä olisi tyttö. Voihan niitä sitten myydä eteenpäin, jos onkin poikia. Jos tyttöjä sattuisi useampi, niin se olisi kasvatusmielessä vain iso plussa. Mutta sitten pitäisi vielä keksiä, mihin niille kaikille mahtuu asumukset!

Sitten on aika varovasti hypettää tulevaa leoskien kasvatusyritystä ensi keväälle...

Leikin aikani kuluksi "leopardigekkojen geenilaskurilla" joka löytyy osoitteesta:
https://www.morphmarket.com/c/reptiles/lizards/leopard-geckos/genetic-calculator/

KLIKATKAA KUVIA, niin näette isompana :)

Tässä ensin laskelma yhdistelmästä Tuuli x Pyry:

Ja sitten Viima x Pyry:

Olenhan mä näitä laskeskellut ja kirjoitellut ylös ihan itsekin, mutta hirveän mielenkiintoista nähdä laskelmat tällaisina, joka näyttää kuinka monta prosenttia mitäkin geeniyhdistelmää olisi "odotettavissa" tai siis toisin sanoen, miten suuri mahdollisuus kullakin yksittäisellä munalla on olla jonkun tietyn värinen. Eli tuuripeliähän tämä on. Hirveän näppärä ja helppokäyttöinen tuo laskuri tuntui olevan, nopealla testailulla voin sitä ihan suositella. Kukin geeni tosiaan lisätään sinne yksitellen.

Mutta jos nyt katsotaan esimerkiksi yhtä suosikkigeeniäni mack snowta ja erityisesti sen "super" -versiota eli sitä, kun kyseinen co-dominantti geeni esiintyy tuplana. Sekä Tuulin että Viiman poikasista, jos todennäköisyyksien mukaan mentäisi, yksi neljästä olisi super snow. Eli toisin sanoen, jos mä nyt jonkun verran poikasia saan maailmaan, niin eiköhän niistä joku super snowkin löydy.

Tuulin poikasista kaikki tulisivat olemaan patternlesseja, kun taas Viiman poikaset vain kantavat kyseistä geeniä, mutta eivät voi olla ollenkaan sen värisiä. Eipähän mene poikaset sekaisin! Sitten olisi tarjolla näitä harvinaisempia sattumia, kuten Tuulin poikasissa eclipseä, joka on molemmilla vanhemmilla vain yksittäisenä, sama homma on Viimalla ja Pyryllä albiinogeenin kanssa. Eli toivottavasti sellaisiakin sattuu joukkoon. Tuulin poikasista vähän suuremmalla osalla on mahdollisuus olla albiinoja, koska Tuuli itse on albiino. Kaikki siis vähintään kantavat kyseistä geeniä.

Viiman poikasista noin joka viides tulee olemaan normaalivärinen (ulkoasultaan). Eli siis mun tuurilla joka toinen. Viiman poikasista olisi kiva bongata sekä super snow ilman albiinoa että super snow rainwater albino. Molemmat olisivat varmasti äärettömän kauniita!

Tuulin poikasista odotan ihan vaan super snow patternlessia, oli siinä sitten mukana mitä tahansa muuta. Kunhan olis super snow. Patternlesseja ne on kuitenkin kaikki. Hienoa tietysti olisi osua tuohon listan ylimmäiseen, jossa olisi "esillä" kaikki geenit, mitä kyseisestä yhdistelmästä löytyy.

Yhtä kaikki, jos saan edes yhden elävän, terveen poikasen kuoriutumaan, oli sen väri ihan mikä tahansa, olen ihan äärimmäisen onnellinen. Ja jos molemmat tytöt selviävät munimishommista ongelmitta (ja ylipäätään tuottavat munia, mieluusti hedelmöittyneitä sellaisia).

Scoria ja itse tehty roikkuva taso

Uusia kuviakin vois joskus ottaa, muutakin kuin tuoreimmista tulokkaista.

Ehkä jopa ihan kunnon kameralla?

Uusia gekkoja ja sammakoita

Hammista kotiutui kuriirin avulla pari kivaa leoskia viikko sitten.

Kotoisin ovat kaukaa Jenkkilästä, Geckos ect. :ltä.

Pojan nimesin Pyryksi. Pyry on mack snow murphy patternless het. rainwater albino & eclipse. Täydellinen match Tuulille - mahdollisuuksia vaikka ja mihin kivaan, myös siihen haaveilemaani supersnow patternlessiin. Pyryllä on yhdessä varpaassa hauska "paradox spot".

Pyry on valtava, tai lähinnä ehkä lihava. 95 grammaa. Leppoisen oloinen tyyppi.

Pyry, kuva: Geckos etc.

Pyryn varvas, kuva: Geckos etc.

Tytöstä tuli Viima. Mack snow het. rainwater albino. Toivon Viimasta saavani haaveilemani super snown Pyryyn yhdistettynä, ja toki muutakin kivaa. Olen tottakai täällä jo innoissani laskeskellut geenejä.

Viima on 70-grammainen neitokainen ja luonteeltaan huomattavasti vilkkaamman oloinen kuin Pyry.

Viima, kuva: Geckos etc.

Yllä olevat kuvat (c.) Geckos etc.

ja alla olevat kuvat omia puhelinräpsyjä.

Pyry

Nämä asustelevat nyt harrastehuoneessa sängynaluslaatikoista tuunatuissa väliaikaisissa asumuksissa, karanteenissa ja odottamassa, että saan neljän gekon terratornin kasattua. Osat on jo ja suunnitelmat viimesen päälle, toteutus vaan vielä puuttuu. Onneksi boksit ovat sen verran hyvät, että kelpaa niissä jonkun aikaa asustella. Tulevat varmaan jatkossa käyttöön kyllä myös, esim. jos poikasia jää käteen. Tai skinkin poikasille.

Pyry puntarilla - 95g

Munia on muutama Tuulilta tullut, ja ne kaikki ovat menneet valitettavasti pilalle. Saa nähdä, vieläkö se jatkaa munimista. Olisi ollut kiva edes yksi poikanen saada selviytymään. Ensi keväälle harkitsen ihan kunnon hautomon hankkimista, vaikka on kaikenlaisilla tee-se-itse -viritelmilläkin munia saatu haudottua ja jopa vahingossa wetboksiin jääneitä munia on kuoriutunut ihmisillä.

Viima

Uuden koiraan myötä Sumu jää vähän epäselvän genetiikkansa kanssa varmaan kokonaan pois suunnitelmista, mutta on joka tapauksessa rakas osa porukkaa. Olisi ollut kyllä kiva saada siltä edes yksi poikanen, mutta kaikki meni tänä keväänä niin pahasti pieleen kun vaan voi pieleen mennä.

Viima puntarilla - 70g

Muut liskot voivat hyvin, dubiat lisääntyvät, jauhomatojakin riittää ja jättisfarmi toivottavasti hiljalleen alkaa käynnistyä - useampia koppakuoriaisia on jo ja madotkin saatu pysymään hengissä aika hyvällä prosentilla.

Joukon jatkoksi hain sunnuntaina kaksi pientä lehmälehtisammakkoa, joita olen jo pitkään facebook-ryhmissä kuolaillut. Aivan kertakaikkisen ihania ja suloisia tyyppejä, en kadu ollenkaan! Toivottavasti pienet selviytyvät isoiksi möllyköiksi asti. Ottakaa vähän sammakkokuvasaastetta tästä, olkaa hyvät!

Tämänhetkinen saldo on siis 8 terraarioasukasta + koira.

Hups.

Gekot helppoja, skinkit hirviöitä

Gekot ovat paritelleet hyvällä menestyksellä useampaan kertaan.

Skinkit... Ovatkin sitten ihan toinen tarina.

Tuuli-neiti kasvattelee mahaansa sen näköisenä, että kohta on varmaan ensimmäisen munimisen aika. Sade sen sijaan aloitti vähän myöhemmin ja alkaa toivottavasti nyt kasvatella munia. Sumu oli hirvittävän asiallinen ja fiksu herrasmies molempia tyttöjä kohtaan ja hoiti hommat onnistuneesti. Mun mielestä niiden parittelu on jotenkin suorastaan hellyyttävää.

Nyt siis vain odotellaan. Wetbokseihin on vaihdettu kostea turve munimista varten molemmille tytöille ja hautomo on käynnistetty, jotta se on valmiina heti, kun ensimmäiset munat saadaan maailmaan. Tuuli ei enää syö, mikä on kovin tavallista muniville naaraille.

HUOM! Tänä vuonna ainakin alkupään poikaset haudotaan pojiksi!

Tuuli pallomahansa kanssa,
hautomoviritelmä taustalla terran päällä.

Ja sitten ne skinkit. Kerran ne oli mulla jo aiemminkin tuossa lattialla, skinkkiturvallisesti rajatulla alueella. Eivät välittäneet toisistaan. Tänään sen sijaan, Thor lähestyi Sabiaa ja puri, jolloin Sabian periaatteessa pitäisi olla rauhassa paikallaan. Joopajoo. Kävi Thoriin kiinni, raivolla. Molemmissa on nyt naarmuja, ei onneksi sen pahempaa. Vielä.

En mä uskalla odottaa, että lopettaako ne itsekseen sen tappelun ja parittelevat, kun nuo hulluthan puree toisiaan ihan kunnolla. Sabia puri Thoria naamasta niin että kuului rusahdus - en tiedä oliko se Thorin pää vai Sabian leuat... Kumpikin näyttäisi olevan ihan kunnossa, että ilmeisesti mitään vakavaa ei tapahtunut.

Sabia on kiukkuinen kuin ampiainen. Tai pahempikin. Huhhuh. Hanskat kädessä saa käsitellä, vaikka eihän sen hampaat pahaa jälkeä tee - ei silti huvita kokeilla. Onneksi sentään Thor on ihan leppoinen kaveri ihmisiä kohtaan, se hengasi miehen hupussakin. Jostain syystä skinkit köllöttelevät hupparin hupussa oikein mielellään - ainakin kaikki kolme tapaamaani yksilöä.

Sabia ja Thor ennen tappelua

No, jatketaan harjoituksia...

Onneksi sentään gekot on helppoja ja dubiatkin lisääntyvät.

ps. gekonpoikasista otan varauksia vastaan: frostdangers(at)gmail.com

Gekkolapsia laitettu alulle

Pieniä gekkolapsia laitettu tilaukseen ja munien odottelu alkaa.

Luvassa siis normaaleja, mack snowta, patternlessia ja mack snow patternlessia. Het. geeneihin nyt tässä sen enempää puuttumatta.

Tavallinen lauantai-ilta

On lauantai-ilta.

Odotan jännityksellä viestiä Hammin messuilta.

Skinkki on poimittu myyjältä ReptileManiacsin tyyppien haltuun ja kaikki on hyvin.

Nyt enää odotetaan maanantaita, jolloin ukkosen jumala saapuu kotiin.

Jotenkin tuo kyseinen maanantai tuntui ensin olevan niin kovin kaukana,

sitten yllättäen se onkin jo melkein täällä. Sekä maanantai, että Thor.

Sabia on vielä tyytyväisen tietämätön tulevasta sulhasestaan.

Aika laittaa terraarioita kuntoon. Liukuovelliseen terraan (B) tausta Lidlin kontaktimuovista ja Sumun rojut sinne ja gekko itse perässä. Sumun entisen terran (C) pesu ja sinne turvetta, orkideamultaa, lämpölamppua ja muuta, sitten puisia asioita uuniin desinfioitumaan ja gekkojen ruokintaa.

Kyllähän se lauantai-ilta näinkin menee, mitä sitä muutakaan... Totta puhuakseni, ei ole ihan liian montaa vaihtoehtoa, mihin olisin tämäntyylisen lauantai-illan valmis vaihtamaan.

Sabia sotki leukansa mustikkaan.

Sumu ihmetteli, kun nostelin sen vanhasta terrasta tavaraa pois.

Vähän harmitti kaataa kerros turvetta kauniin kivikuvioisen muovimaton päälle, mutta onneksi asiaa helpottaa se, että vieressä nököttää rulla (60x200cm) tasan samanlaista muovimattoa, jonka bongasin edullisena valmiina palana rautakaupasta. Liukuoviterran (B) pohjamatto on irtonainen ja sen voisi joskus vaihtaa tuollaiseen nätimpään, kun nyt siellä on tosiaan tuollainen karkea harmaa, jossa on haalea tekstikin reunassa rumentamassa. Kyseessä siis ilmaiseksi saatu jämäpala, jonka moitteettomista osista on tehty mm. pohjamatto Tuulin terraan (A2).

Sumu ja Sumun uusi asumus, terra B.

Nyt odotetaan maanantaita, ja parin puisen jutun jäähtymistä, jotta ne saadaan lisättyä terroihin uunituksen jälkeen. Voi kyllä, tulette saamaan uudesta tulokkaasta (ja sen asumuksestakin) kuvia tuota pikaa! Oheisista kuvista ylemmät ovat "vanhoja" (marraskuulta) ja neljä viimeistä nyt lauantailta.

Tässä kuitenkin pari kuvaa, jotka sain myyjältä jonkin aikaa sitten:

Maanantaina nähdään!

Muuttokuulumisia

Teen kauppaa.

On mahdollisuus, että lauman jatkoksi ja Sabian puolisoksi muuttaa joulukuun HAMMista miespuolinen sinikieli, iso 5-vuotias herra. Paljon on vielä muuttujia matkassa, mutta toivotaan, että saadaan onnistumaan!

Nimi on jo päätetty, hänestä tulee Thor.

Yllä ruokaötököitä:

1. normaalit jauhomadot ja jauhopukit räjähtävät käsiin

2. dubiat eli argentiinantorakat kasvavat mukavasti

3. ensimmäiset jättijauhopukkini (3kpl)

Hyvin mahtuu! t. Sumu

Olen myös muuttanut tässä juuri. Oli kokonainen kuukausi aikaa tehdä muuttoa, silti rankkaa tämän eläintarhan kanssa. Toivon, että pariin vuoteen ei tarvitsisi ottaa samaa jumppaa uusiksi. Kyllä sitä kieltämättä tämän lauman kanssa toivoisi, että joskus olisi oma asunto, tai talo ihan - olisi jotain pysyvää ja omaa, eikä tarvitsisi terratornia rakentaessa miettiä, että miten tämän sitten saa minipienellä hississä alas viidennestä kerroksesta, kun seuraavan kerran muuttaa. Ehkä vielä jonain päivänä.

Muuton takia Sade muutti Sabian entiseen terraan(A1), eli samanlaiseen, missä Tuulikin asuu. On ollut ihan tyytyväinen oma itsensä. Sumu puolestaan muuttanee jossain vaiheessa Sateen tämänhetkiseen liukuoviterraan (B), kunhan saan sen tuunailtua loppuun. Se tuleva skinkkipoika pääsee sitten Sumun tämänhetkiseen terraan (C) asumaan, vaikka mua ärsyttääkin peittää kaunis kivikuvioinen muovimatto 10cm turvekerroksen alle. Sellaisia pieniä järjestelyjä, jotta kaikilla olisi mukava olla.

Tuuli

Muuten liskoilla menee mainiosti, Sumu on oikein kivan pulskassa (sopivassa) kunnossa ja Sadekin on ottanut häntään sopivan määrän lisää. Tuuli on kasvanut syyskuusta hurjat 10g, eli painaan nyt 51g. Kohta voisi hyvinkin alkaa katsella, jos saisi räkkihyllyn ja hautomon rakenneltua valmiiksi ja sitten neitigekoille pieni talvilepo. Talvilevon jälkeen toivotaan, että saadaan pieniä gekkosia aluille. Tuulin talvilepoa yritän varmaan venyttää vähän pidemmälle, mutta Sade voisi mennä jo kohta.

Skinkit talvilepäilevät todennäköisesti heti, kun koiras pääsee kotiin. Skinkinpoikasille on jo melkoinen varauslista, joten niiden parittamista ei tarvitse hirveästi harkita. Sabia on myös edellisestä punnituksesta kasvanut/lihonut ja painaa jo 383g.

Tuleva pariskunta ♥

Ennen muuttoa tämä tuleva pariskunta pääsi eräänä iltana moikkaamaan toisiaan tyhjään isoon terraan samalla, kun tsekkasin molemmat nahanvaihdon jäljiltä. Ottivat jälleen hyvin rauhassa, ei agression merkkejä, vähän ihmettelivät toisiaan ja sitten jatkoivat omia puuhailujaan. Se on hyvä merkki, mutta samaan terraan eivät tule silti asumaan, ainakaan pariutumiskautta pidempään.
        Samana iltana kumpikin söi ensimmäistä kertaa jauhomatoja mulla ollessaan, aiemmin ovat vain nyrpistäneet nenäänsä niille ja syöneet pääasiassa jättijauhomatoja. Ehkä nuo itse kasvatetut madot on parempia kuin kaupasta ostetut, ken tietää... Myös dubiaa mulla on kasvamassa, saa nähdä mitä niistä tulee ja miten maistuvat gekoille. Sirkka-ajatuksesta luovuin, en tule niiden kanssa toimeen, inhottavia ja hankalia, kuolevat aina. Ostan sitten joskus ja jouluna niitä kaupasta muutaman, enkä edes yritä kasvattaa.

Sumun häntä on todellisuudessa paaaaljon paksumpi

Sade juuri syömisen jälkeen maha pullollaan!

Sabia on oma hölmö itsensä, joskin piileskelee paljon turpeen alla nyt, kun sitä on sen terrassa huomattavasti enemmän kuin aiemmassa terrassa. Lajityypillistä toimintaa. Turvetta täytyy välillä kastella, jotta se ei muutu ihan pöliseväksi, mutta muuten olen ollut siihen pohjamateriaalina hyvin tyytyväinen. Hintakaan ei ole paha, iso 50 litran säkki maksaa noin 5 euroa.

Sabian uudesta asumuksesta täytyisikin ottaa parempia kuvia, sinne on lisätty mm. muutama kivi ja sellaista pientä. Myös lämmittelytasona ja piilopaikkana toimiva mökki olisi tarkoitus Sabialle lähiaikoina rakentaa. Haaveilen joskus rakentavani itse isot päällekkäiset liukuovelliset skinkkiterrat Sabialle ja Thorille, mutta sitä ennen täytyisi saada leoskeille terratorni, jotta lipaston päälle vapautuisi tilaa. 160x50cm pohja lienee riittävä... Heh...

Seuraavaksi voisi yrittää saada uusia kuvia terroista
ja ehkä räkkihyllyn rakennusvaiheitakin...

Myös molempien lajien hoito-ohjeet ovat työn alla!

Tuuli saapui

Tuuli saapui joukkoomme maanantaina 12.9.

Ensimmäinen kuva, heti kun sain boksin käteeni :)

Tuuli on Tsekeistä kotoisin ja väriltään MackSnow RainwaterAlbino MurphyPatternless het Eclipse. Kuoriutunut 01/2016 ja painoa tällä hetkellä 42 grammaa.

Tuuli tuli mulle HAMMin matelijamessujen kautta suoraan kasvattajaltaan Jakub Dolezelilta. Saksasta Suomeen gekon toi suomalainen matelijaharrastaja pientä maksua vastaan. Itse ajoin Tampereelta Turkuun hakemaan gekon - työpäivän jälkeen. Mutta mitäpä sitä ei tekisi elukoiden vuoksi...

Ja sitten kuvia!

Kotona, juuri ennen omaan terraan pääsyä.

Mitkä jalkalihakset! :D

Muutamia järkkärilläkin otettuja kuvia alla.

Näissä värit vähän todellisemmat.

Tässä vielä kasvattajan ottama kuva neidistä :)
On se tuosta ehkä vähän kasvanut, en tiedä milloin otettu.

Varmaan moni aloitteleva herppeilijä miettii, kuinka "tilata" Hammin messuilta itselleen juuri se harvinainen tai erikoisen värinen matelija/ötökkä/asia, jota ei Suomesta saa. No, ei se ole edes vaikeaa:

1. Etsi haluamasi otus netistä / Facebookin ryhmistä (mm. Terraristika Hamm - Terraristik Börse, Terraristika Hamm - "MARKTPLATZ" ja Hamm And Houten Reptile Classifieds) ja ota yhteyttä myyjään.
2. Etsi joku, joka on menossa Hammiin ja voisi tuoda matelijan korvausta vastaan sinulle (kysy esim. Facebookissa oman alueesi herppiharrastajien ryhmässä tai jossain niistä "valtakunnallisista")
3. Hoida rahaliikenne, vastaa kummankin osapuolen kysymyksiin, anna kummallekin toistensa yhteystiedot.
4. Lähempänä, sovi matelijan kuljetuksesta/noudosta Suomen päässä kuljettajan kanssa.

Ei siinä juuri sen kummempaa tarvita. Myyjä ja kuljettaja osaavat kyllä kysyä kaikki tarpeelliset asiat ja oletettavasti kumpikin osapuoli on sen verran kokenut, että herpin kuljetus, pakkaus ynnämuu hoituu asianmukaisesti. Kannattaa myös varmistaa, että matelijan mukana tulee kaikki tarvittavat paperit (cites yms.) ja vaikka ei tarvitsisikaan, niin jonkinlainen dokumentti eläimestä on hyvä olla, jossa lukee sen perustiedot. Näitä saatetaan kuulemma tullissa haluta ihmetellä, ja siellä kun harvemmin on asiasta ymmärtäviä ihmisiä, on eläinten maahantuonnin laillisuus huomattavasti helpompi todeta, kun jokaisesta on omat dokumenttinsa olemassa.


Sabian löysin kirjoittelemalla lukuisia "etsitään" ilmoituksia Hammin "markettipaikoille" ja tämän uuden gekon bongasin ihan kasvattajan nettisivuilta ja tiedustelin, josko hän olisi tulossa seuraavaan Hammiin. Kuljettaja Saksa-Suomi välille löytyi Facebookin suomalaisista herppiryhmistä kyselemällä.

Tuulin terra (A2) vähän ennen liskon saapumista

Tuuli pääsi eteiseen asumaan, terraan A2 eli samanlaiseen kuin A1 (jossa Sabia asui). Kyseessä on siis akvaario, joka on ollut eläinkaupassa käytössä ja sieltä edullisesti hankittu. Tausta on Lidlin "kontaktimuovia" ja pohja rautakaupasta ilmaiseksi saatua muovimattoa, joka on liimattu ja saumattu pohjaan kuten muissakin terroissani.

Sisustukseen on vielä tulossa muutoksia, ainakin joitain puita ja sellaista. Lämpömatto löytyy samasta päädystä kuin valkoinen piilo (josta Tuuli ei ole tykännyt yhtään, joten se lähtee varmaan vaihtoon).

Wetboksi jätskipurkista, lidlin muovit päällä, samaa kuin taustassa.

Tuuli on sopeutunut tänne oikein hyvin, levitellyt ahkerasti kalkkia pitkin terraa ja syönyt kiltisti itse kasvatettuja jauhomatoja kiposta. Nämä kaksi muuta kun eivät syö kiposta mitään, eivätkä normijauhiksiin koske, niin olen ihan tyytyväinen, että joku gekko sentään menee helpolla. Muutakin ruokaa tullaan toki tarjoamaan. Ensimmäinen jättijauhiskin koteloitui, että ehkä mä saan nekin vielä lisääntymään.

Aika ujo tyyppi tuo on, ainakin vielä. Hirveästi ei jää maailman menoa ihmettelemään, vaan kipittelee melko nopeasti piiloon, kun terran ulkopuolella on liikettä. Sumu ja Sade sen sijaan tulevat piiloistaan esille, jos terrojen lähellä jotain kolistelee. Ehkä se siitä vielä rohkaistuu, kunhan tottuu ja kotiutuu kunnolla. Ja miten vikkelä se onkaan! Kuljetuspurkista terraan siirrettäessä se ehti jo juoksennella mua pitkin ties miten ja on muutenkin aika sähikäinen. Pistetään iän piikkiin, toistaiseksi.

Seuraavaksi sitten Sabian kuulumisia,

skinkkineiti muutti isompaan terraan!