Aktiivisempia matelija-aiheisia kuulumisia voi kurkkia mun instagrammista @elisafromfinland, jossa matelijat ei kylläkään ainoana aiheena ole. Mutta sinne nyt ensimmäisenä tulee laitettua tietoa esimerkiksi syntyneistä/kuoriutuneista poikasista ja uusista eläinhankinnoista.
vas. Sumu, oik. Sabia
Minä olen vähän sellainen tapaus, että jotkut asiat tuppaavat lähtemään ihan lapasesta. Vähän niinkuin neulontaharrastukseni - muutamassa hassussa vuodessa keräsin itselleni yli 40 kilon lankavaraston. Sama kävi ompeluharrastuksen kanssa. Voitte arvata, mitä kävi matelijaharrastuksen kanssa...
Ensimmäinen liskoni tuli alkuvuodesta 2016 ja puolitoista vuotta myöhemmin minulla on kuusi liskoa, minkä lisäksi kasvatan erilaisia ruokahyönteisiä laumani tarpeisiin. Harmittavasti porukan Sade, leopardigekoistani ensimmäinen, menehtyi keväällä 2017 munintaongelmien takia. Sabia -sinikielestä luovuin, kun sain selville, että se onkin poika, enkä tee mitään kahdella pojalla. Joten tein tilaa mahdollisen tyttöskinkin löytymistä ajatellen.
Asia, joka ajoi minut suunnittelemaan leopardigekkojen kasvattamista on tiivistettävissä hyvin pitkälti sanaan genetiikka, vaikka ovathan ne muutenkin aivan älyttömän ihastuttavia ja kiehtovia otuksia. Mutta genetiikka, se on mulle sellainen The Juttu. Värien periytymiset ovat mitä mielenkiintoisinta tutkittavaa ja voisin raapustella erilaisten yhdistelmien periyttämiskaavioita kaiken päivää. Ensimmäisinä tavoitteinani on saada super snowta patternlessilla ja ilman.
 |
| Minä ja koirani Tosca (07/2016) |
Sinikieliskinkkien kanssa minulla ei ole väreihin perustuvia tavoitteita. Toki oma skinkkijätkäni on väriltään kaunis silver ja sellaisia olisi kiva saada aikaiseksi joskus. Suomen sinikielikanta on superpieni, mutta näille olisi kyllä kysyntää. Eikä ihme, kun kyseessä on erikoinen, mutta helppo ja suhteellisen käsiteltävissä oleva päiväaktiivinen laji, joka syö melkein mitä vaan.
Sinikielet synnyttävät eläviä poikasia... Jos ne ensin jotenkin vaan saa alulle. Skinkkien kasvattaminen ei ole todellakaan helppoa hommaa - voi olla ettei ensimmäistä poikuetta saada vielä vuosiin. Hauskuutta lisää se, ettei ole mitään varmoja keinoja todeta näiden sukupuolta ennen kun ovat onnistuneesti lisääntyneet ja kaikki sukupuoleen katsomatta saattavat tapella keskenään.
Sinikieliskinkkien osalta tavoite onkin lähinnä kasvattaa terveitä pikkuskinkkejä ja jos sieltä silvereitä putkahtaa, niin sehän on vaan bonusta. Näiden genetiikasta kun ei ole juurikaan tietoa. Ensin täytyy vain löytää Thorille puoliso, joka olisi oikeasti tyttö.
Sukkanauhakäärmeitäkin on, odotellaan vaan vielä, että kasvavat isoksi. Florida blue pari ja het. melanistic tyttö löytyy tällä hetkellä, tulevaisuudessa olisi tarkoitus kasvattaa noita sinisiä ja keksiä tuolle het. melanisticille jostain sopiva puoliso, jonka kanssa voisi sitten syntyä melanistisia eli mustia poikasia myös. Katsotaan mitä muuta kivaa näiden kanssa vielä keksitään, värejä löytyy kyllä maailmalta!
vas. Sade (rip), oik. Tuuli
Suomuisin terveisin
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua :)